Viitasaari tournee

Niin kuin aikaisemmin asiasta mainitsin, niin tämän kesäinen the reissu suuntautui paljon etelämmäksi kuin tavallisesti. Paikoiksi valikoitui Keihärin- ja Huopanankosket Viitasaarella.

Lomareissulla hakeuduin lähemmäksi reissun paikkoja ja plussana päälle lainasi isäni asuntovaunuaan minulle ja veljelleni.

3.7.2013 Keihärinkoski

Starttasimme reissuun klo n. klo 16. Ajomatkaa oli vaivaiset 80km. Eväitä tankkasimme mukaan Kyyjärven Salesta ja matka jatkui. Saavuimme hyvissä ajoin Keihärille ennen luvan alkua klo 18:sta. Paikallinen koiran ulkoiluttaja teki meille tilanne arvion koskella olijoista ja samalla tsekkasimme sillalta veden korkeutta. Vettä oli ihan kivasti, kiitos edellisviikon rankkasateen. Apetta mahaan,  kamat kuntoon ja jokeen. 

                                   

Paljon pientä ahventa, salakkaa ja särkeä eksyi koukkuun. Jyväskylän seudulta olevat kalakaverukset olivat saaneet päivällä muutaman mittataimenen(istarin) ja 47cm harjuksen. Aikaa kului, ennen kuin itsellä oli havaintoja lohikaloista.  Toki nuo havainnot oli valitettavasti sitten karkuutuksia väkäsettömistä koukuista. Tarvis varmaan reenata kalastamista myös väkäsettömillä. Iltahämärissä sain kertaalleen taas perhon kiinni takana olevaan puuhun ja sitä nykäistessäni irti vavan kärki osui kiveen ja naps. Lopun varmaan arvaattekin ja sadatellen lähdin hakemaan varavapaa autolta. Loppuyön kalastelin 7-luokkaisella, mistä myös edellä mainitut karkuutukset tulikin. Seuraava "aamuna" oli pakko käydä vielä kopaisemassa koskea parin tunnin verran, ilman tulosta kuitenkin. Koskena hieno, mutta olisiko silti veden lämpö tehnyt kalojen syöntihalukkuuden heikoksi.

Huopanankoski 4.7.2013

Keihäriltä lyhyt siirtyminen lekentaariselle Huopanalle. Vaunu parkkiin paikoitusalueelle ja pihan kirrelammikon tsekkaus, mistä kalat mukaan, jos saalista koskesta ei siunautuisi. :P

Aloittelimme kalastuksen Kuninkaanväylästä, missä itse lompsin ihan ylös asti veljeni jäädessä alasillan yläpuolelle.

Koskea alas tullessa uittelin paljolti pupaa ja larvaa, koukuttaen kauniita pikku taimenia. Joissakin kuohuissa kokeilin myös streamereita ilman tulosta. Alas päästyäni Saarensalmen ja Kuninkaanväylän yhtymäkohdassa joku sälli komeissa punaisissa popoissaan napsi noin kymmenen minuutin sisään kolme mittataimenta. Johan se itteä jurppi, kun toiset homman osaa. Kävin kokeilemassa Riuttakosken loppuliukua, mistä ei mitään mainittavaa.

Seuraavaksi hiippailin Saarensalmen yläpäähän, josta valuin hiljalleen alas. Eräästä pikku poolista sain hämärissä vihdoin vähän isomman 39cm nätin istarin, mikä sai vapauden.

 Veljeni oli saanut aikaisemmin mainitsemastani yhtymäkohdasta 46cm istari taimenen vihreällä kuulapupalla, mikä tuntui olevan muiltakin kuultuna illan ottiperho.

Kävin iltapalan jälkeen tsekkaamassa paikan niskan, jossa kalastelu jäi vähiin, koska niska oli jo miehitetty/naisitettu.

Loppuyö vierähtikin ottipaikalla, koska siinä kuulema kalaa tuntui pyörivän. Itselle ei enää tapahtumia, joten päätimme yhteistuumin vetäytyä vaunulle lepoon.

Pitkälle venähteneiden unien jälkeen oli vähän niin ja näin, että jaksaako joelle enää lähteä. Aamupalan syöminen vahvisti kuitenkin ajatuksia, että kalastetaan nyt, kun lupaakin oli jäljellä. Eiku kamat niskaan ja eiliselle ottipaikalle virpomaan ruokakalojen toivossa. Pikkuveljeni saikin 40cm istarin ja kuinkas ollakkaan ottiperhona vihreä kuulapupa.  Itteä rupes jo harmittamaan, koska munhan kokeneempana perhokalastajana ne kalat pitäisi saada. 

Onnistuin loppujen lopuksi saamaan kaksi taimenta 40cm ja 42cm ruokakaloiksi vanhemmilleni vietäväksi. 

                        

Huopana, onhan se hieno paikka näin eteläiseksi. On myös huomattavasti mukavampi lopettaa reissu saaden kalaa kuin tyhjää pyytäen.

Aikojen saatossa Huopanalta jotain isomuksiakin saatu, joten toivossa on hyvä elää.