Niin
kuin aikaisemmin asiasta mainitsin, niin tämän kesäinen the reissu
suuntautui paljon etelämmäksi kuin tavallisesti. Paikoiksi
valikoitui Keihärin- ja Huopanankosket Viitasaarella.
Lomareissulla
hakeuduin lähemmäksi reissun paikkoja ja plussana päälle lainasi
isäni asuntovaunuaan minulle ja veljelleni.
3.7.2013
Keihärinkoski
Starttasimme
reissuun klo n. klo 16. Ajomatkaa oli vaivaiset 80km. Eväitä
tankkasimme mukaan Kyyjärven Salesta ja matka jatkui. Saavuimme
hyvissä ajoin Keihärille ennen luvan alkua klo 18:sta.
Paikallinen koiran ulkoiluttaja teki meille tilanne arvion koskella
olijoista ja samalla tsekkasimme sillalta veden korkeutta. Vettä oli
ihan kivasti, kiitos edellisviikon rankkasateen. Apetta mahaan,
kamat kuntoon ja jokeen.
Paljon
pientä ahventa, salakkaa ja särkeä eksyi koukkuun. Jyväskylän
seudulta olevat kalakaverukset olivat saaneet päivällä muutaman
mittataimenen(istarin) ja 47cm harjuksen. Aikaa kului, ennen kuin
itsellä oli havaintoja lohikaloista. Toki nuo havainnot oli
valitettavasti sitten karkuutuksia väkäsettömistä koukuista.
Tarvis varmaan reenata kalastamista myös väkäsettömillä.
Iltahämärissä sain kertaalleen taas perhon kiinni takana olevaan
puuhun ja sitä nykäistessäni irti vavan kärki osui kiveen ja naps.
Lopun varmaan arvaattekin ja sadatellen lähdin hakemaan varavapaa
autolta. Loppuyön kalastelin 7-luokkaisella, mistä myös edellä
mainitut karkuutukset tulikin. Seuraava "aamuna" oli pakko
käydä vielä kopaisemassa koskea parin tunnin verran, ilman tulosta
kuitenkin. Koskena hieno, mutta olisiko silti veden lämpö tehnyt
kalojen syöntihalukkuuden heikoksi.
Huopanankoski
4.7.2013
Keihäriltä
lyhyt siirtyminen lekentaariselle Huopanalle. Vaunu parkkiin
paikoitusalueelle ja pihan kirrelammikon tsekkaus, mistä kalat
mukaan, jos saalista koskesta ei siunautuisi. :P
Aloittelimme
kalastuksen Kuninkaanväylästä, missä itse lompsin ihan ylös asti
veljeni jäädessä alasillan yläpuolelle.
Koskea
alas tullessa uittelin paljolti pupaa ja larvaa, koukuttaen kauniita
pikku taimenia. Joissakin kuohuissa kokeilin myös streamereita ilman
tulosta. Alas päästyäni Saarensalmen ja Kuninkaanväylän
yhtymäkohdassa joku sälli komeissa punaisissa popoissaan napsi noin
kymmenen minuutin sisään kolme mittataimenta. Johan se itteä
jurppi, kun toiset homman osaa. Kävin kokeilemassa Riuttakosken
loppuliukua, mistä ei mitään mainittavaa.
Seuraavaksi
hiippailin Saarensalmen yläpäähän, josta valuin hiljalleen alas.
Eräästä pikku poolista sain hämärissä vihdoin vähän isomman
39cm nätin istarin, mikä sai vapauden.
Veljeni oli saanut
aikaisemmin mainitsemastani yhtymäkohdasta 46cm istari taimenen
vihreällä kuulapupalla, mikä tuntui olevan muiltakin kuultuna
illan ottiperho.
Kävin iltapalan jälkeen tsekkaamassa paikan
niskan, jossa kalastelu jäi vähiin, koska niska oli jo
miehitetty/naisitettu.
Loppuyö vierähtikin ottipaikalla,
koska siinä kuulema kalaa tuntui pyörivän. Itselle ei enää
tapahtumia, joten päätimme yhteistuumin vetäytyä vaunulle lepoon.
Pitkälle
venähteneiden unien jälkeen oli vähän niin ja näin, että
jaksaako joelle enää lähteä. Aamupalan syöminen vahvisti
kuitenkin ajatuksia, että kalastetaan nyt, kun lupaakin oli
jäljellä. Eiku kamat niskaan ja eiliselle ottipaikalle virpomaan
ruokakalojen toivossa. Pikkuveljeni saikin 40cm istarin ja kuinkas
ollakkaan ottiperhona vihreä kuulapupa. Itteä rupes jo
harmittamaan, koska munhan kokeneempana perhokalastajana ne kalat
pitäisi saada.
Onnistuin
loppujen lopuksi saamaan kaksi taimenta 40cm ja 42cm ruokakaloiksi
vanhemmilleni vietäväksi.
Huopana,
onhan se hieno paikka näin eteläiseksi. On myös huomattavasti
mukavampi lopettaa reissu saaden kalaa kuin tyhjää pyytäen.
Aikojen saatossa Huopanalta jotain isomuksiakin saatu, joten toivossa on hyvä elää.







Kirjoitit: "Toki nuo havainnot oli valitettavasti sitten karkuutuksia väkäsettömistä koukuista. Tarvis varmaan reenata kalastamista myös väkäsettömillä."
VastaaPoistaKyllähän se tosiasia on että väkäsettömistä koukuista karkuutusprosentti on huomattavasti suurempi kuin väkäsellisistä.
Jos tämän asian tuo esille julkisesti vaikka jossain nettikeskusteluissa, niin johan on lauma "kaikentietäviä" besserwissereitä" kirkumassa että ei pidä tasan paikkaansa ja vastaväittäjä ei osaa kalastaa ja väsyttää kaloja "oikein" väkäsettömillä koukuilla.
Itse aloitin perhokalustuksen joskus 1985 ja väkäsettömiä kokeilin ensimmäisen kerran joskus 90-91, kokemukset puhuvat puolestaan. Voin sanoa että etenkin pintaperholla nopeassa virrassa ylävirtaan kalastaessa väkäsettömien karkuutusprosentti on järkyttävän suuri.
On ollut reissuja joissa se on ollut ko. tekniikalla yli 90 prosenttinen, oli kalat sitten pieniä tai isompia.....
Niin, voihan se olla niinkin, että sitä reeniä tarvitaan oikeesti väkäsettämöllä kalastatteassa. Kait se aika paljon liukkaampi on koukkua, kun siitä se piikki puuttuu.. :)
VastaaPoista