Viitasaari tournee

Niin kuin aikaisemmin asiasta mainitsin, niin tämän kesäinen the reissu suuntautui paljon etelämmäksi kuin tavallisesti. Paikoiksi valikoitui Keihärin- ja Huopanankosket Viitasaarella.

Lomareissulla hakeuduin lähemmäksi reissun paikkoja ja plussana päälle lainasi isäni asuntovaunuaan minulle ja veljelleni.

3.7.2013 Keihärinkoski

Starttasimme reissuun klo n. klo 16. Ajomatkaa oli vaivaiset 80km. Eväitä tankkasimme mukaan Kyyjärven Salesta ja matka jatkui. Saavuimme hyvissä ajoin Keihärille ennen luvan alkua klo 18:sta. Paikallinen koiran ulkoiluttaja teki meille tilanne arvion koskella olijoista ja samalla tsekkasimme sillalta veden korkeutta. Vettä oli ihan kivasti, kiitos edellisviikon rankkasateen. Apetta mahaan,  kamat kuntoon ja jokeen. 

                                   

Paljon pientä ahventa, salakkaa ja särkeä eksyi koukkuun. Jyväskylän seudulta olevat kalakaverukset olivat saaneet päivällä muutaman mittataimenen(istarin) ja 47cm harjuksen. Aikaa kului, ennen kuin itsellä oli havaintoja lohikaloista.  Toki nuo havainnot oli valitettavasti sitten karkuutuksia väkäsettömistä koukuista. Tarvis varmaan reenata kalastamista myös väkäsettömillä. Iltahämärissä sain kertaalleen taas perhon kiinni takana olevaan puuhun ja sitä nykäistessäni irti vavan kärki osui kiveen ja naps. Lopun varmaan arvaattekin ja sadatellen lähdin hakemaan varavapaa autolta. Loppuyön kalastelin 7-luokkaisella, mistä myös edellä mainitut karkuutukset tulikin. Seuraava "aamuna" oli pakko käydä vielä kopaisemassa koskea parin tunnin verran, ilman tulosta kuitenkin. Koskena hieno, mutta olisiko silti veden lämpö tehnyt kalojen syöntihalukkuuden heikoksi.

Huopanankoski 4.7.2013

Keihäriltä lyhyt siirtyminen lekentaariselle Huopanalle. Vaunu parkkiin paikoitusalueelle ja pihan kirrelammikon tsekkaus, mistä kalat mukaan, jos saalista koskesta ei siunautuisi. :P

Aloittelimme kalastuksen Kuninkaanväylästä, missä itse lompsin ihan ylös asti veljeni jäädessä alasillan yläpuolelle.

Koskea alas tullessa uittelin paljolti pupaa ja larvaa, koukuttaen kauniita pikku taimenia. Joissakin kuohuissa kokeilin myös streamereita ilman tulosta. Alas päästyäni Saarensalmen ja Kuninkaanväylän yhtymäkohdassa joku sälli komeissa punaisissa popoissaan napsi noin kymmenen minuutin sisään kolme mittataimenta. Johan se itteä jurppi, kun toiset homman osaa. Kävin kokeilemassa Riuttakosken loppuliukua, mistä ei mitään mainittavaa.

Seuraavaksi hiippailin Saarensalmen yläpäähän, josta valuin hiljalleen alas. Eräästä pikku poolista sain hämärissä vihdoin vähän isomman 39cm nätin istarin, mikä sai vapauden.

 Veljeni oli saanut aikaisemmin mainitsemastani yhtymäkohdasta 46cm istari taimenen vihreällä kuulapupalla, mikä tuntui olevan muiltakin kuultuna illan ottiperho.

Kävin iltapalan jälkeen tsekkaamassa paikan niskan, jossa kalastelu jäi vähiin, koska niska oli jo miehitetty/naisitettu.

Loppuyö vierähtikin ottipaikalla, koska siinä kuulema kalaa tuntui pyörivän. Itselle ei enää tapahtumia, joten päätimme yhteistuumin vetäytyä vaunulle lepoon.

Pitkälle venähteneiden unien jälkeen oli vähän niin ja näin, että jaksaako joelle enää lähteä. Aamupalan syöminen vahvisti kuitenkin ajatuksia, että kalastetaan nyt, kun lupaakin oli jäljellä. Eiku kamat niskaan ja eiliselle ottipaikalle virpomaan ruokakalojen toivossa. Pikkuveljeni saikin 40cm istarin ja kuinkas ollakkaan ottiperhona vihreä kuulapupa.  Itteä rupes jo harmittamaan, koska munhan kokeneempana perhokalastajana ne kalat pitäisi saada. 

Onnistuin loppujen lopuksi saamaan kaksi taimenta 40cm ja 42cm ruokakaloiksi vanhemmilleni vietäväksi. 

                        

Huopana, onhan se hieno paikka näin eteläiseksi. On myös huomattavasti mukavampi lopettaa reissu saaden kalaa kuin tyhjää pyytäen.

Aikojen saatossa Huopanalta jotain isomuksiakin saatu, joten toivossa on hyvä elää.

Juhannusaattona Haihulla

Töissä kärvistellen klo 11-19. Juhannusaatto, eikä niin mitään mieltä, mitä tekisi illalla. Miksi ei kalaan, kun yksinolo vielä jatkui. Ostin luvat Haihunkoskelle netin kautta ja kellon näyttäessä 19 kotiin pakkaamaan kalakamoja. Hiukan evästä mukaan ja nokka kohti Akaata. 
Veden korkeus oikeastaan aika täydellinen omaan makuun eikä yhden yhtäkään kalakaveria koko koskella. Aloittelin yläpadolta, missä alkuun hiljasta. Siiman päähän vihreätä zonkkeria ja hiukan lyijyä perukkeeseen, niin johan nasahti kuohusta kirre. Pienihän se oli, mikä ollut Pirkanmaan vesien trendi tänä kesänä. Ajattelin ottaa heti ekan ylös savuun, jos muuta ei illan aikana tulisi.

Koskea alas lirkkien larvastellen, mutta eipä ketään kotona. Maantiesillan jälkeen punaseen liitsiin kävi joku tökkäämässä. Heitto ja uitto samaan kohtaan, tökkäys ja vastarepäisy, kala kiinni. Ensimmäisen kalan pikkuvelihän se sieltä ylös. Kalasta kuva ja vapautus.

Seuraava tapahtuma parkkipaikan puoleisesta uomasta jonkinlaisen myllypahasen jäämien jälkeen samanlaiseen liitsiin. Varovainen tärppi ja vastaisku, veljessarja sai täydennyksen.

Hiljalleen jälleen koskea alas ilman tapahtumia, jos ei salakoita ja särkiä lasketa. Loppuliusta vielä yksi edellisten moinen kiinni ja väsytttelyt. Jo haavia hapuillessa ja savukalasta haaveillessa kala potkaisi itsensä irti.

Olihan tämä reissu ihan positiivinen merkki siitä, että ei ne taidot sitten ihan vielä ruosteessa ole, eikä kamoja vielä tarvi myydä.

Pihlaiskosket 19.6.2013

Yksinoloviikon osa 2 Pihlaiskosket Keuruun takamettissä. Useampa keväänä hyvällä menestyksellä käyty paikka valikoitui kohteeksi, kun töistä aamusta vasta iltaan meno seuraavana päivä. Kaveri mukaan, joten mikäs sen mukavampaa. 
Sää nätti kuin suomen suvessa voi olla. Koskella pari paikallista jantteria kertoi, että taimenta ja kirreä aika tuoreeltaan kipattu koskeen. Odotuksissa oli, että ainakin yksi kala pitää kaivaa jostain poterosta. Kuinka siinä sitten kävikään; omaksi saldoksi jäi kaksi alamittaista taimenta ja iso läjä salakoita. Tää on niitä kesiä, kun mikään ei onnistu. Onneksi kaveri sentään sai ylös yhden kirren Pihlaiskosken loppuliusta.

Auringon laskettua mentiin kopasemaan vielä alakosket. Paikka haisi kalalle ja muutamia tunnistettavia lohikalan pintamolauksia nähtiin, mutta ei koukkuun saakka. Loppuliussa mustaa liitsiä lillutellessa otti mörkö kiinni, mikä paljastui nopeasti haueksi. Tämä vihertaigeri vei siimaa sen 50m ja hyppäsi, jonka jälkeen sain kelattua sitä itteeni päin. Kala kiven huopeseen, jossa 0.16 peruke poikki ilmeisesti hampaisiin. Olisi ollut kiva saada varma enkka hauki ylöskin asti, paino arvio 3-4kg silmämääräisesti.

On se ny nii vaikeeta saada jalokalaa, mutta jatketaan harjoituksia. Viimeistään Huopanan keikalta se hyvä kala.

Putajankoski

Vaimo ja lapset maalimalla, mitä sitä yksin tekis----> eipä tarvinnu paljon pohtia. Olin itse asiassa jo miettinyt etukäteen viikon ohjelmaa, että kalastusta olisi mahd. paljon. Vedet lämpimiä ja matalalla, mutta onneksi saatiin sadetta pari päivää melkein putkeen. Odotukset oli korkealla, kun luvan alkaessa taivas repesi vielä paisteeseen. Pelipaikalle saavuttaessa piti todeta, että vettä olisi saanut olla enemmän. 
Ensi paikan hidasta osuutta kokeilemaan, koska sieltä kirreä yleensä tullut. Aika hiljasta oli. Jospa koskesta jotain sitten, mutta ei sieltäkään. Pientä ahventa, särkeä ja salakkaa, missä jalommat kalat.
Laituripoolista joku vieras koukutti pienen kirren March Brownilla, mutta itellä tyhjää ja koko illan kans. Joskus se on vaan niin vaikeeta toisinaan vähän helpompaa, siinä kai se kalastuksen koukuttavuus piileekin.
Noo, keskiviikkona uusia matoja koukkuun ja kohti Keuruun vesiä, siitä tuonnempana.

Pisto Viinikalle

Ohjelmassa oli auton hinkkausta myyntikuntoon anoppilassa. Koko päivän oli tiedossa, että parin kilsan päässä kohisi "kotijoki." Olin varmuuden vuoksi ottanut kalastuskamppeet mukaan, jos aikaa vaan liikenisi. Vähän jälkeen ysin illalla appiukko luovutti auton laiton ja kaasuttelin siltä seisomalta lupien ostoon Shellille. 
Kairokoskella vesi todella hyvällä korkeudella ja eiku niskalle. Niskalla ei mitään, ei koskessakaan, mikä ny?? Ukkosta oli päivällä ja ilma oli vieläkin melko nihkeä, taisi syy löytyä. Ajattelin vetää pimeään saakka, jospa sitten, mutta EI. Kaikkea melkein tuli kokeiltua eri perhotyypeistä, mutta ku keli oli mitä oli. Puhtaasti munat pataan ja nukkumaan.

Jälkipolven heittoreeniä

Pojan 7-vuotta ekat heittoreenit veteen. Hiomista löytyy, mutta innostus oli valtava. Ei enää kuulema tarvi virveliä, kun perhon heittäminen niin kivaa hommaa.

Kesän the reissu

Jo aikaisemmin mainitsemani omakotitalo-projekti vesittää joka kesäisen pohjoisen reissun, joten jotain tilalle oli saatava. Olisiko se itäsuomi vai keskisuomi? Päädyin lopulta keskisuomeen, koska paljon hyvää sieltä kuullut. Rupesin perkaan korttikoskia läpi ja aika hinnakkaitahan nuo on, mutta ku kerran kesässä, niin eiku varaamaan. Netistä löyty lupia Keihärille ja Huopanalle sopivaan ajankohtaan itselleni. Laitoin kavereille viestiä, että jos meinaa mukana olla, niin päätös asap. Lopulta sain vain veljeni lupautumaan ja luvat varasin ensin Keihäri 3.7 ja sitten Huopana perään 4.7. Toivon mukaan valinnat hyviä, että jotain elämystä tästäkin kesästä jäisi talvi-iltoihin muisteltavaksi. Reissurapsaa tästä keskisuomitourista tuonnempana.