Kesän the reissu

Jo aikaisemmin mainitsemani omakotitalo-projekti vesittää joka kesäisen pohjoisen reissun, joten jotain tilalle oli saatava. Olisiko se itäsuomi vai keskisuomi? Päädyin lopulta keskisuomeen, koska paljon hyvää sieltä kuullut. Rupesin perkaan korttikoskia läpi ja aika hinnakkaitahan nuo on, mutta ku kerran kesässä, niin eiku varaamaan. Netistä löyty lupia Keihärille ja Huopanalle sopivaan ajankohtaan itselleni. Laitoin kavereille viestiä, että jos meinaa mukana olla, niin päätös asap. Lopulta sain vain veljeni lupautumaan ja luvat varasin ensin Keihäri 3.7 ja sitten Huopana perään 4.7. Toivon mukaan valinnat hyviä, että jotain elämystä tästäkin kesästä jäisi talvi-iltoihin muisteltavaksi. Reissurapsaa tästä keskisuomitourista tuonnempana.

Vilppulankosket

Tänään jatkoin "tutustu uusiin koskiin-kiertuetta" Vilppulankoskilla. Arkivapaa töistä, niin pitäähän se käyttää hyödyksi, koska ei ollut mitään suurempaa päivälle ohjelmoitu. 
Tämä idea minulle uusien kohteiden tutustumiseen lähtee siitä, että oma talo valmistuu uudelle suunnalle ja lähipaikat olisi hyvä tietää.
Siis raksan kautta Vilppulaan ja luvat ravintola Isabellasta. 
Koskella yksi virppamies ja saapastelin niskalle tutkailemaan mestoja. Hyvältähän tuo paikkana näytti, mutta niskan keskiosan saavutettavuus kahluukiellon ja vedenkorkeuden vuoksi oli mahdotonta. Hiljalleen alaspäin perhoa vaihdellen, ei tärppejä. Virppamies oli häipynyt passista siltojen alta, jossa kuulema useita tärppejä oranssiin vaappuun. Itsellä ei vaan onnistunut ja rupesi sarvi kasvaan otsassa. Taas tämä uuden paikan kirous, kun tuo koskenlukukaan ei täysin hallussa ole. Loppuliussa jotain pientä tökkimistä perhoon, mutta nälkä voitti.
Eväät naamariin ja uusin voimin niskalta, nyt toiselta puolelta. Vettä riittävästi, joten ei löytynuyt uskallusta kahluuseen, että olisi virran keskustan tavoittanut.
Siirryin jälleen siltojen alle ja jopa otti pieni kirbeli kiinni pinkkikuulaseen. En viittinyt moisen vuoksi haavia sotkea ja sintti karkasin juuri, kun nostin sitä kuiville.
Kylänmies palasi takaisin oranssin vaappunsa kanssa ja kehuskeli, kuinka joku jööti oli ollut kiinni maantiesillan alla aamulla. Uittelin pitkälle valkopäistä peurankarva muddleria, johon tärppäsikin, muttei jööti. Edellisen kirren kaksoisveli tuli nyt jopa kuiville saakka, nopea kuva ja takas koskeen.
Olikin aika häippästä hakea lapset koulusta. 
Paikkana ihan kiva, kunhan vesi laskee ja kesäyöt hämärtyy.

Blogin alkurykäisy

Tähän blogiin on tarkoitus julkaista minulle niin rakkaaseen harrastukseen liittyviä kuvia ja pikku sepustuksia reissuilta ja muutakin aiheeseen liittyvää. Be waiting!