Töissä kärvistellen klo 11-19. Juhannusaatto, eikä niin mitään mieltä, mitä tekisi illalla. Miksi ei kalaan, kun yksinolo vielä jatkui. Ostin luvat Haihunkoskelle netin kautta ja kellon näyttäessä 19 kotiin pakkaamaan kalakamoja. Hiukan evästä mukaan ja nokka kohti Akaata.
Veden korkeus oikeastaan aika täydellinen omaan makuun eikä yhden yhtäkään kalakaveria koko koskella. Aloittelin yläpadolta, missä alkuun hiljasta. Siiman päähän vihreätä zonkkeria ja hiukan lyijyä perukkeeseen, niin johan nasahti kuohusta kirre. Pienihän se oli, mikä ollut Pirkanmaan vesien trendi tänä kesänä. Ajattelin ottaa heti ekan ylös savuun, jos muuta ei illan aikana tulisi.
Koskea alas lirkkien larvastellen, mutta eipä ketään kotona. Maantiesillan jälkeen punaseen liitsiin kävi joku tökkäämässä. Heitto ja uitto samaan kohtaan, tökkäys ja vastarepäisy, kala kiinni. Ensimmäisen kalan pikkuvelihän se sieltä ylös. Kalasta kuva ja vapautus.
Seuraava tapahtuma parkkipaikan puoleisesta uomasta jonkinlaisen myllypahasen jäämien jälkeen samanlaiseen liitsiin. Varovainen tärppi ja vastaisku, veljessarja sai täydennyksen.
Hiljalleen jälleen koskea alas ilman tapahtumia, jos ei salakoita ja särkiä lasketa. Loppuliusta vielä yksi edellisten moinen kiinni ja väsytttelyt. Jo haavia hapuillessa ja savukalasta haaveillessa kala potkaisi itsensä irti.
Olihan tämä reissu ihan positiivinen merkki siitä, että ei ne taidot sitten ihan vielä ruosteessa ole, eikä kamoja vielä tarvi myydä.
Yksinoloviikon osa 2 Pihlaiskosket Keuruun takamettissä. Useampa keväänä hyvällä menestyksellä käyty paikka valikoitui kohteeksi, kun töistä aamusta vasta iltaan meno seuraavana päivä. Kaveri mukaan, joten mikäs sen mukavampaa.
Sää nätti kuin suomen suvessa voi olla. Koskella pari paikallista jantteria kertoi, että taimenta ja kirreä aika tuoreeltaan kipattu koskeen. Odotuksissa oli, että ainakin yksi kala pitää kaivaa jostain poterosta. Kuinka siinä sitten kävikään; omaksi saldoksi jäi kaksi alamittaista taimenta ja iso läjä salakoita. Tää on niitä kesiä, kun mikään ei onnistu. Onneksi kaveri sentään sai ylös yhden kirren Pihlaiskosken loppuliusta.
Auringon laskettua mentiin kopasemaan vielä alakosket. Paikka haisi kalalle ja muutamia tunnistettavia lohikalan pintamolauksia nähtiin, mutta ei koukkuun saakka. Loppuliussa mustaa liitsiä lillutellessa otti mörkö kiinni, mikä paljastui nopeasti haueksi. Tämä vihertaigeri vei siimaa sen 50m ja hyppäsi, jonka jälkeen sain kelattua sitä itteeni päin. Kala kiven huopeseen, jossa 0.16 peruke poikki ilmeisesti hampaisiin. Olisi ollut kiva saada varma enkka hauki ylöskin asti, paino arvio 3-4kg silmämääräisesti.
On se ny nii vaikeeta saada jalokalaa, mutta jatketaan harjoituksia. Viimeistään Huopanan keikalta se hyvä kala.
Vaimo ja lapset maalimalla, mitä sitä yksin tekis----> eipä tarvinnu paljon pohtia. Olin itse asiassa jo miettinyt etukäteen viikon ohjelmaa, että kalastusta olisi mahd. paljon. Vedet lämpimiä ja matalalla, mutta onneksi saatiin sadetta pari päivää melkein putkeen. Odotukset oli korkealla, kun luvan alkaessa taivas repesi vielä paisteeseen. Pelipaikalle saavuttaessa piti todeta, että vettä olisi saanut olla enemmän.
Ensi paikan hidasta osuutta kokeilemaan, koska sieltä kirreä yleensä tullut. Aika hiljasta oli. Jospa koskesta jotain sitten, mutta ei sieltäkään. Pientä ahventa, särkeä ja salakkaa, missä jalommat kalat.
Laituripoolista joku vieras koukutti pienen kirren March Brownilla, mutta itellä tyhjää ja koko illan kans. Joskus se on vaan niin vaikeeta toisinaan vähän helpompaa, siinä kai se kalastuksen koukuttavuus piileekin.
Noo, keskiviikkona uusia matoja koukkuun ja kohti Keuruun vesiä, siitä tuonnempana.
Ohjelmassa oli auton hinkkausta myyntikuntoon anoppilassa. Koko päivän oli tiedossa, että parin kilsan päässä kohisi "kotijoki." Olin varmuuden vuoksi ottanut kalastuskamppeet mukaan, jos aikaa vaan liikenisi. Vähän jälkeen ysin illalla appiukko luovutti auton laiton ja kaasuttelin siltä seisomalta lupien ostoon Shellille.
Kairokoskella vesi todella hyvällä korkeudella ja eiku niskalle. Niskalla ei mitään, ei koskessakaan, mikä ny?? Ukkosta oli päivällä ja ilma oli vieläkin melko nihkeä, taisi syy löytyä. Ajattelin vetää pimeään saakka, jospa sitten, mutta EI. Kaikkea melkein tuli kokeiltua eri perhotyypeistä, mutta ku keli oli mitä oli. Puhtaasti munat pataan ja nukkumaan.
Pojan 7-vuotta ekat heittoreenit veteen. Hiomista löytyy, mutta innostus oli valtava. Ei enää kuulema tarvi virveliä, kun perhon heittäminen niin kivaa hommaa.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
