Juhannusaattona Haihulla

Töissä kärvistellen klo 11-19. Juhannusaatto, eikä niin mitään mieltä, mitä tekisi illalla. Miksi ei kalaan, kun yksinolo vielä jatkui. Ostin luvat Haihunkoskelle netin kautta ja kellon näyttäessä 19 kotiin pakkaamaan kalakamoja. Hiukan evästä mukaan ja nokka kohti Akaata. 
Veden korkeus oikeastaan aika täydellinen omaan makuun eikä yhden yhtäkään kalakaveria koko koskella. Aloittelin yläpadolta, missä alkuun hiljasta. Siiman päähän vihreätä zonkkeria ja hiukan lyijyä perukkeeseen, niin johan nasahti kuohusta kirre. Pienihän se oli, mikä ollut Pirkanmaan vesien trendi tänä kesänä. Ajattelin ottaa heti ekan ylös savuun, jos muuta ei illan aikana tulisi.

Koskea alas lirkkien larvastellen, mutta eipä ketään kotona. Maantiesillan jälkeen punaseen liitsiin kävi joku tökkäämässä. Heitto ja uitto samaan kohtaan, tökkäys ja vastarepäisy, kala kiinni. Ensimmäisen kalan pikkuvelihän se sieltä ylös. Kalasta kuva ja vapautus.

Seuraava tapahtuma parkkipaikan puoleisesta uomasta jonkinlaisen myllypahasen jäämien jälkeen samanlaiseen liitsiin. Varovainen tärppi ja vastaisku, veljessarja sai täydennyksen.

Hiljalleen jälleen koskea alas ilman tapahtumia, jos ei salakoita ja särkiä lasketa. Loppuliusta vielä yksi edellisten moinen kiinni ja väsytttelyt. Jo haavia hapuillessa ja savukalasta haaveillessa kala potkaisi itsensä irti.

Olihan tämä reissu ihan positiivinen merkki siitä, että ei ne taidot sitten ihan vielä ruosteessa ole, eikä kamoja vielä tarvi myydä.